Keskiviikkona Nina, Rafan äiti vie Martan, Rafan ja minut Olivanzan pikkukaupunkiin. Kaupunki on ollut vuorotellen espanjalaisten ja portugalilaisten vallassa. Kaupunki on kerrassaan kaunis. Käymme Magdalenan kirkossa jossa on portugalilaisvaikutteita, esim. kierteiset pilarit ja sinisille keramikkalaatoille maalalut kirkkomaalaukset. Linnassa on myös museo jossa on hienosti esitelty entisajan elämää erilaisten kokonaisuuksien avulla. On koulu, viinitila, suutari, paja jne. Iltapäivällä käymme vielä moikkaamassa Martan äitiä Fatimaa hänen työpaikallaan, joka on alakoulu. Kiertelemme luokissa tapaamassa oppilaita. Suomi tunnetaan Pisa-tuloksistaan oikein hyvin! Syömme vielä Martan kotona ennen kuin minut viedään bussiasemalle.
Samana iltana saavun Salamancaan hieman sekavin tuntein. Edellisestä kerrasta on kulunut yli 10 vuotta ja silloin asuimme täällä 9 kuukautta. Olen menossa tapaamaan vanhoja tuttujamme Chonia ja Silveriota ja heidän poikaansa Sergiota. Jännittää hieman niin monen vuoden jälkeen sillä emme ole ole olleet yhteydessä vuosikausiin. Nyt juuri ennen matkaa Almuñécariin kuin sattuman kaupalla Choni lähetti minulle sähköpostia.
Tapaaminen on iloinen - aivan kuin olisimme eilen viimeksi tavanneet, paitsi Sergio jota ei vielä silloin muinoin ollut. Choni ja Silverio ovat molemmat töissä. Choni Guijuelossa ja tulee vasta klo 18:00. Silverio hakee päivällä Sergion koulusta klo 14:00 ja tekee hänelle ruoan. Sen jälkeen hänen pitää palata töihin. Työpäivä päättyy klo 20:00. Eli toinen tekee päivää niin kuin me ja toinen vanhaan siestalla katkaistuun tapaan. Teen Sergion kanssa läksyjä ja preppaamme hänen seuraavan päivän kokeeseen joka käsittelee Castilla y Leonin hallintoa. Aika hankalaa kymmenvuotiaalle. Opin itsekin paljon :-)
Kiertelen aamulla ja sitten vielä iltapäivällä Salamancaa ja Tejaresin kaupunginosaa jossa asuimme yli 10 vuotta sitten. Paljon on muuttunut. Uusia asuinalueita on rakennettu. Kirkon viereinen bordelli on purettu, mustalaisten asuinaluetta ei enää ole... Las Cuatro Hermanas baarin pinchot ovat edelleekin maan parhaita! Vanhan kaupungin keskustan restaurointi on saatu valmiiksi... Käyn etsimässa katedraalin seinästä astronautin ja Colegios Menoresin luota onnea tuottavan sammakon pääkallon päältä. Tämä on kuin outo matka muistoihin! Kokeilen onneani ja kyselen entistä opettajaamme Carmenia mutta hän ei opeta enää iltapäivällä mutta jätän hänelle viestin ja sähköpostiosoitteeni. Laitan viestiin myös avuksi vinkin koirastamme Leevistä (joka kuoli jo vuosia sitten) . Leevi sai aikoinaan serfikaatin häneltä jossa luki Koiralle joka on eniten antanut espanjan opiskelulle. Me kun aina kirjoitustehtävissämme kerroimme mitä Leeville oli tapahtunut. Ja paljon tapahtuikin :-)
Perjantaiaamuna Silverio vie minut bussiasemmalle ja hyvppään klo 7:00 bussiin joka vie minut suoraan Madridin lentokentälle Barajasiin. Sieltä lento Kööpenhaminan kautta Helsinkiin ja lopulta Joensuuhun, jossa olen klo 21:00.
Viikko meni matkustaessa, kilometrejä tuli pitkälle toista tuhatta maanteillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti